25. helmikuuta 2014

Pieniä episodeja ja Peukkula päivää jälleen

Tässä taas vähän Peukkula-kuvia, kun kävimme jokin aika sitten jo toistamiseen siellä leikkimässä meidän aiemmin saamallamme vapaalipulla! Isin vapaa päivänä suunnattiin siis Peukkulaan koko porukalla ja Liljakin pääsi sinne ensimmäistä kertaa vähän touhuilemaan :)


Mies onkin ollut nyt viimeiset kaksi viikkoa käytännössä koko ajan töissä, Liljan synttärijuhlien vapaapäivää lukuunottamatta! Ja sama jatkuu vielä tämän viikon! Lauantain onneksi sai myös vapaapäiväksi, kun silloin olisi tarkoitus isoimmat huonekalut muuttaa. Muuten pakkailuja ynnä muita muuttoon liittyviä asioita oonkin saanu melkein itse täällä "arjen keskellä" hoitaa. Meidän kohdalla ei siis hiihtolomia olla vietetty, mutta sen jälkeen miehen töidenkin osalta "pahin" sesonki alkaa olla ohi ja kevät puolella ehkä niitä vapaapäiviäkin on vähän enemmän kuin kaksi kolmen viikon sisään! :)


Liljan synttärikuvia yritän jossain vaiheessa tänne myös laittaa, mutta vähän nyt venähtää, kun haluaisin kirjoitella myös Liljan tämän hetkisistä taidoistakin! Sama vanha virsi, mutta koneelle en nyt vaan ole hirmuisesti ehtinyt, mutta yritän kasailla sen vaikka hiljalleen! :)


Liljan syömisistä voisin kuitenkin sen verran jo laittaa, että tuo meidän neitihän teki muutama viikko sitten täydellisen stopin syöttämisen suhteen! Neiti on pistänyt suun tiukasti kiinni ja käsillään työntää ruokaa pois, jos joku toinen yrittää lusikalla edes lähestyä! Pari päivää yritin keplotella ties millä konsteilla, mutta neiti ei suostunut syötettäväksi, kunnes keksin antaa sellaista ruokaa mitä voisi itse syödä! Ja johan alkoi maistua! Sormiruokia on saanut kyllä jo jonkin aikaa, mutta jostain syystä totaalinen kieltäytyminen tuli niin voimakkaasti, että välillä on saanut oikein kunnolla käyttää päätään, että neidille on sellaista ruokaa, mitä voi itse napostella! Aamu- ja iltapuurot onneksi vielä jotenkin olen saanut syötettyä, kun aamulla varsinkin on varmaan jo niin nälkä, mutta iltaisin saa välillä myös taistella kahden lusikan kanssa, että saan välistä toisella annettua puuroa suuhun :D Omaa tahtoa ei tältä neidiltä kyllä puutu ja jos jonkin asian päättää, niin siihenhän ei ole kyllä muilla mitään sanomista. Meidän neiti itsepäisyys! :)


Kovin aikaisin kyllä jo tuon "itse syömisen" on aloittanut, mutta kyllähän se toisaalta helpottaa myös äidinkin hommia! Sitten kun vielä lusikastakin menisi suurempi osa suuhun kuin pöydälle, niin äitikin olisi jo kovin tyytyväinen! Ja mikä siinä on, että sillä nokkamukilla on niin mukava lotrata sitä vettä pöydälle?? :D


Noista pienimmän neidin touhuista vielä lisää synttärikuvien yhteydessä, mutta pakko on kertoa vielä tuosta meidän Peukkulaan lähdöstä sellainen pieni episodi, joka ehkä näkyykin vähän noissa isomman neidin hiuksissa. Kävimme aamulla Emilian kanssa suihkussa ja Emilialle on kuivan ihon vuoksi talvisin laitettu kylpyveteen öljyä ja joskus laitan sitä vielä ihollekin suihkun jälkeen, kuten tälläkin kerralla. Hieman innokkaana neitikin haluaa sitä aina laittaa ja ilmeisesti tällä kertaa oli jossain vaiheessa ehtinyt öljytä myös hiuksensa! Suihkun jälkeen syötiin ja laittelin itseänikin kuntoon ja Emilialle ulkovaatteita pukiessa ihmettelin kuinka hiukset ei olleet kuivuneet vieläkään! Kunnes taas tarkemmin katsoessa huomasin niiden olevan öljyiset, eikä enää märät. Lilja odotteli myös jo toppavaatteet päällä eteisessä, joten ei auttanut kuin laittaa hiukset kiinni ja menoksi! Hieman yritin jopa pelastaa hiuksia omalla kuivashampoolla, mutta kyllähän ne oli illalla pestävä muutamaan kertaan uudelleen! Ei nimittäin ole kovin kiva yhdistelmä tuo öljy hiuksissa! :D

En muista olenko kertonut aiemmin toista vähän samanlaista episodia, kun Emilian ollessa noin vuoden ikäinen, oltiin juuri lähdössä ystäviemme häihin ja miehen jo pakkaillessa ulkona autoa, tuli eteisessäkin kumman hiljaista! Siellähän neiti veteli naamaansa ja hiuksiin laukustani löytynyttä vaseliinia ja innoissaan hihkui kun huomasin neidin puuhat! Siinä vaiheessa äiti ei kyllä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa!


Kaikkea sitä noiden kullan murusten kanssa sattuukin! :)
Onko teillä muilla muistissa jotain hauskoja tapahtumia, jotka ehkä niiden sattuessa ei vielä ole niin naurattanut, mutta myöhemmin ehkä päätyneet vauvakirjaan muistiin tai muuten saanut hymyn huulille niitä muistellessa? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti