31. elokuuta 2013

Sisustushaaveita

Syksy tuo tullessaan taas kesän piilosilla olleen sisustuskärpäsen ja mielessä olisi taas monta vähän pienempää ideaa ja muutama vähän suurempiakin suunitelma kummittelisi takaraivossa, tosin niitä suurempia suunnitelmia toteutetaan vähän harkitummin ja ehkä vähän verkkaisemmalla aikataululla :)

Syksyisin tekee mieli sisustaa kotia vähän enemmän kodikkaamman oloiseksi vaikka tykkäänkin edelleen myös sellaisesta pelkistetystä modernimmastakin ilmeestä. Huonekalupuolelle haluaisinkin sellaista selkeämpää modernia ilmettä, mutta tekstiilit tuo mielestäni kivasti sellaista kodikkuutta ja lämpöä!

Tähän ensimmäiseen kollaasiin kasasinkin muutamia hankintalistalla olevia, etenkin niitä tekstiilejä, joilla saisi vähän sitä kotoisuutta lisää. Muutama näistä onkin meille jo tulossa ja loput vielä harkintalistalla.


Kylpyhuoneeseen haluaisin myös joitain uusia juttuja ja etenkin pyyhkeitä meillä olisikin aika jo vaihtaa!

Sisustusta olenkin yrittänyt muutta vähän vaaleampaan suntaan ja kodissamme on paljon valkoista, beigeä ja tummaa ruskeaa väriä olen yrittänyt saada vähemmälle ja tilalle ehkä pieniä ripauksia harmaata!

Olohuoneeseen olen pitkään jo haaveillut jonkinlaista isoa valokkuvaseinää tai taluhyllyä sohvan päälle. Tv tason päällä meillä on yksi hylly, joten toisellekin (vastakkaiselle) seinälle hyllyjen laittaminen olisi ehkä vähän hassun näköistä. Taulujen laittaminen seinälle vaatisi taas enemmän reikiä seiniin, minkä vuoksi tuo projekti on vielä jäänyt vain muhimaan päähäni!

Haluaisin kuitenkin ainakin Emiliasta ja Liljasta 1-vuotis kuvat seinälle ja ajatus tauluseinästä on alkanut nostamaan päätään uudelleen. 

Googlen kuvahaulla löysinkin kauniisti asetellut taulut ja vähän sellaista tyyliä, mitä itse haen noiden taulujen asettelun suhteen. Yksi pulma taitaa myös olla, mistä löydän sopivia tauluja ja saan ne aseteltua järkevästi seinälle.?


Seuraava kuva on tämän kesän yhdestä asuntomessukohteesta ja tuossakin on taulut kauniisti aseteltu sohvan yläpuolelle. Musta-valkoiset kuvat pitävät kokonaisuuden kasassa, mutta toisaalta haluaisin värillisiä kuvia, sillä niistä välittyy paremmin se aito tunnelma. Mutta tuleekohan seinästä silloin liian "sekavan" tuntuinen?


Seuraavassa kuvassa taas taulut ovat hieman vielä selkeämmin aseteltu "yhdeksi isoksi tauluksi" kanvas-tauluilla, mikä myös on aika kiva idea. Tuo kuitenkin vaatii jo vähän enemmän suunnittelua oikean kokoisista paloista!


Saas nähdä saanko jonkinlaista tauluseinää viriteltyä vai haaveilenko siitä vielä jonkin aikaa :) 

Olohuoneeseen toinen pitkäaikainen haaveeni on ollut sisustustikapuut, mutten ole vielä onnistunut löytämään juuri oikeanlaisia. En tiedä onko niiden suosio vähän jo laantunutkin, kun vähemmän niitä enää näkyykään huonekalu-ja sisustuskaupoissa, mutta ne olisivat aika kiva sisustuselementti myös ja niille löytyisikin sohvanvierestä juuri sopiva paikkakin :)

Seuraavan kuvan kaivoinkin arkistoista, joka on otettu Kuopion asuntomessuilta jokunen vuosi sitten.


Tikapuihin haluaisin virittää syksyksi ihanat pallovalot, MUTTA valkoiset vai valkoiset/harmaat? :)


Tällaisia pieniä sisustushaaveita tällä erää :) Onko muihin iskenyt jo tuo kuuluisa kärpänen?

28. elokuuta 2013

Syntymäpäivän touhut Peukkulassa!

Eilen Emilian 2-vuotispäivää juhlistettiin ihan oman perheen kesken ja yritimme keksiä sellaista tekemista, mikä Emilialle olisi mielekästä! Ja jos Emilialta kysyy niin neiti luettelee: pomppulinnaan, liukumäkeen, keinumaan, hiekkalaatikolle... 


Pomppulinna taitaakin meidän kaksi-vuotiaalle olla kaikkein mieleisin, minne haluaisi mennä harvasepäivä, joten Peukkulaan suunnattiin päiväksi!



Pomppulinnassa vietettiinkin suurinosa ajasta ja neiti kävi laskemassa liukumäen oikeasti varmaan lähemmäs sata kertaa! Aina vaan uudelleen ja tällä kertaa uskalsi jo itse laskea liukumäen, kun pääsi vauhtiin. Ensimmäisessä laskussa piti vielä mennä vähän henkiseksi tueksi ottamaan vastaan, mutta pian laskikin jo itse täyttäpäätä!




Minun ystävä sattui tyttärensä kanssa tulemaan hieman meitä myöhemmin myös Peukkulaan päiväksi ja olikin kivaa, kun tytöt touhusivat välillä kahdestaan :) 



Meille sattui vielä aivan ihana aurinkoinen päivä, mutta näin loppukesästä tuolla oli aika vähän enää ihmisiä. Välillä käytiin sisällä jätskillä ja päästiin testaamaan sisäleikkipuistokin!




 Ensi kesänä pääseekin sitten molemmat tytöt tuolla touhuamaan tai ainakin sisällä näytti joitain sellaisia juttuja olevan, missä Liljakin voisi jo ensi kesänä olla.





Ehkä talven aikana täytyy käydä myös HopLoppi testaamassa, sielläkään ei olla vielä käytykään, kun ollaan sitä vähän säästeltykin syksymmälle sateisempien kelien viihdykkeeksi! :)




Hauskaa Emilialla taisi ainakin olla, eikä 2-vuotias tuon kummempaa vielä tarvinnutkaan, kun pomppulinnaan pääsi! Neiti oli vielä illallakin niin täpinöissään, että sängystäkin kuului vielä höpinää pomppulinnoista, tunnelista ja pallomerestä!

27. elokuuta 2013

Juhlahumua

Meillä on elokuu ollut juhlia täynnä lähes jokaiselle viikonlopulle, kun aivan alkukuusta aloitettiin ensin äitini syntymäpäivillä ja kahtena edellisenä viikonloppuna pääsimme viettämään ystäviemme häitä!

Mieheni ystävien häät oli hieman rennommat juhlat sellaisessa vanhassa kartanossa, jossa hääpari juhlavieraineen myös yöpyi! Pääsimmekin mieheni kanssa aivan kahdestaan ( reilusti yli puoleen vuoteen!!) lähtemään juhliin, kun vanhempani tulivat hakemaan tyttöjä mummilaan leikkimään! Liljankin onneksi voi jo hetkeksi jättää hoitoon, kun soseet on alkaneet maistua, mutta maito ei oikein pullosta niin hyvin maistu, joten tulimme kuitenkin tyttöjen nukkumaanmenoaikaan jo kotiin! Enkä Liljaa vielä yöksi hoitoon hennoisi kyllä jättääkään!




Viime viikonloppuna lähdimmekin sitten koko perhe minun ystävieni häihin, jotka olivat hieman isommat häät ja vietettiinkin meiltä noin tunnin ajomatkan päässä. Heidän nuorempi tyttö on Emiliaa vain parisen kuukautta vanhempi ja myös heidän tytöillä on puolentoista vuoden ikäero. Lapsia heidän häissä olikin aika paljon ja heidät oli huomioitukin siellä erittäin hyvin ja sainkin yhden kivan vinkin, mitä ajattelin hyödyntää myös tulevilla Emilian synttäreillä!



Molemmista häistä mulla jäi kamera autoon, kun en sitä viitsinyt kantaa mukanani ja hääparista muutaman kuvan napsin vain puhelimellani! Nämä kuvat ehdittiin ottaa vielä ennen kotimatkaa juhlista lähdettyämme.



Tänään meillä olikin sitten aihetta myös omiinkin juhliin, kun meidän isompi pikkuneiti täytti tänään tasan 2-vuotta.Tulevana viikonloppuna onkin sitten synttärijuhlat tiedossa ja loppuviikko meneekin varmaan aikalailla siivoillessa ja leipoessa :)


Muutamia synttärikoristeita ollaan alkuviikosta vähän jo väkerreltykin ja käyty ostamassa muutamia koristeita myös tarjoiluja varten :)

Prismasta löysin nuo ihanat perhos valot jokunen aika sitten jo Emilian huoneeseen, mutta ajattelin laittaa ne synttäreille myös koristeeksi! Siitä saatiinkin juhliin aika kiva perhos- ja väriteema!



Huomenna luvassa tämän päivän synttäritouhuja ja muistakaanhan myös osallistua Muumi-tuotepaketin arvontaan vielä huomisen aikana!

26. elokuuta 2013

Nextiltä syksyyn

Nextiltä olen Emilialle tilannut aina perusvaatteita pienissä erissä, mikä onkin mahdollista postikuluttomuuden vuoksi! Olen tykännyt etenkin Nextin tunikoista ja vaatteiden kauniista yksityiskohdista! Hinta-laatusuhde on myöskin kohdillaan :) 


Tein nytkin taas pienen tilauksen syksyn uutuuksista ja nyt otinkin molemmille tytöille vain yhdet tunikat vähän koko arvioon, kun Emiliallekin otin jo koon isompaa 92-98cm kokoa. 



Muutaman sovituskuvan ehdin napata pienen iltakävelyn lomassa ja täytyy sanoa, että edelleen nappiostos Nextiltä!


Vähän on vielä reilu, mutta edellinen Nextin keijutunika alkaa olemaan jo pieni, joka on 86-92cm kokoa. Meneepähän käytössä taas pidempään :)



Liljalle otin myös ihanan pupupaidan koossa 68-74cm, joka myöskin on vielä hieman reilu, mutta varmasti saadaan se jo pian käyttöön, kun tuo kasvutahti tässä vaiheessa on vielä niin nopeaa. 

Nextin vaatteista tuleekin kiinnitettyä huomio yleensä juuri näihin ihanan lapsekkaisiin printtivaatteisiin ja harvoin Nextiltä taas mitään ihan yksivärisiä juttuja tilaankaan, kun mielestäni nämä kuviolliset Nextillä ovat juuri sitä parhaimmistoa ja ehkä ihanimpia mitä muidenkaan merkkien valikoimasta löytyy :)


Emilialle ostoskorissa on ollut myös muutama paita talveksi lisää sekä ihanat kengät, kunhan saisin arvottua ensin mitä otetaan :) Ehkä ensin täytyy katsastaa vielä paremmin myös Pompin uutuudet, kun verkkokauppakin tänään avattiin :)

23. elokuuta 2013

Synnytyskertomus (vähän ehkä myöhässä!)

Viime viikolla meidän pienemmälle neidille tuli jo puoli vuotta mittariin ja ensi viikolla juhlitaan myös Emilian 2-vuotis päivää! Ihan hurjaa kuinka nopeasti aika tosiaan menee ja tähän puoleen vuoteen (puhumattakaan kahdesta vuodesta) on mahtunut niin paljon ihania hetkiä lasten kanssa!

Vaikka elämä kahden pienen lapsen kanssa onkin aika hektistä ja välillä hieman raskastakin, niin hetkeäkään en vaihtaisi! Äitiys on mielestäni kaikkein tärkein asia elämässäni ja olen saanut olla äiti kahdelle rakkaalle aarteelle, joista joskus vain haaveilin ja joskus jopa luulin niiden jäävän vain haaveeksi yhden tuulimunaraskauden ja monen vuoden odotuksen jälkeen!





Katseltiinkin yksi päivä tässä kuvia molempien tyttöjen ensimmäisiltä päiviltä ja aivan kyyneleet silmissä noita kuvia katsoin, kun meidän maailma on muuttunut jo kaksi kertaa! 

Liljan syntymä tuntuu jotenkin jo niin kaukaiselta, vaikka toisaalta se hetki kun sain Emiliankin syliini, tuntuu olleen vasta kuin eilinen!

Liljan synnytyksestä minulla ei vieläkään ole aivan tarkkaa kuvaa, kun kaikki tapahtui niin hurjaa vauhtia ja siksipä synnytyksen jälkeen synnytyskertomuskin jäi tänne oikeastaan kokonaisuudessaan kirjoittamatta. Aikaakaan ei ensimmäisten viikkojen aikana ollut sitä rauhassa miettiä ja kirjoittaa ja jossain vaiheessa meinasinkin jättää sen täältä kokonaan pois! Näitä kuvia kuitenkin katsellessa muistelin sitä yötä, kun Lilja syntyi, mikä poikkesi lähes täysin Emilian synnytyksestä!


Jotenkin hieman haikein mielin katselin myös tuota pallomahaani viimeisiltä päiviltä ennen synnytystä, vaikka todellisuudessa viimeiset parisen kuukautta olivat yhtä supistelua! Synnytystä edeltävänä päivänä kävimme tuttuun tapaan päivällä Emilian kanssa ulkona ja se olikin muutamaan kuukauteen ainut päivä, kun olisin voinut vaikka lenkin juosta, eikä pulkkaa vetäessäkään ulkoilun päätteeksi supistellut ollenkaan. Illalla kävimme vielä saunassa ja koko päivän oli ollut jotenkin energisempi olokin. Sauna siis toimi ainakin tässä synnytyksessä! :) Kun saimme Emilian illalla nukkumaan, lueskelin vielä hetken (tuttuun tapaan) olohuoneessa blogeja ja katselimme tv:tä. Tasan klo 23 olin nousemassa vaihtamaan yövaatteita päälle, kun lapsivedet menivät, mikä olikin ainut samalla tavalla tapahtunut asia Emilian ja Liljan syynytyksissä!


Ensimmäisenä kiljaisinkin miehelleni asiasta ja vaikka synnytyksen käynnistymistä ja sitä hetkeä olikin odottanut kuin kuuta nousevaa, niin ensin tuntui jotenkin niin epätodelliselta ja hetkeksi iski sellainen innostunut hämmennys, että mitäs tässä pitikään nyt tehdä :)

Ensimmäisiä lieviä supistuksia alkoi tulemaan lähes samantien kun lapsivedet menivät ja soitinkin vanhemmilleni, jotka olivat luvanneet tulla Emilian kanssa, että eivät menisikään aivan vielä nukkumaan! Vanhempani tulivat meille jo hieman ennen puolta yötä ja isäni sanoikin heti mahassa olevan neidin olevan täsmällinen ja jos synnyttäisin seuraavan päivän aikana saisimme ystävänpäivävauvan! Ja niinhän me saatiinkin, kun Lilja syntyi tasan rv 40+0, ystävänpäivänä <3

Hetken siinä juttelimme äitini kanssa vielä kaikessa rauhassa, kunnes supistukset alkoivat hieman voimistua tullen noin vartin välein. Ja koska Emilian synnytyskin oli ensisynnytyksesksi vain sen 8 tuntia ja supistuksia loppuraskaudessa tuli niin paljon, niin päätimme lähteä jo sairaalaan.

Meiltä sairaalalle ajaa noin vartissa, mutta silti matka tuntui pitkältä ja autossa supistukset voimistuivat. Pääsimme sairaalaan hieman ennen kahta, jolloin otettiin ktg-käyrä ja seurattiin supistusten tiheyttä. Supistukset tuntui vielä aika siedettäviltä ja kätilö sanoi, että vauva tuntuisi olevan vielä aika ylhäällä eikä kohdunkaula ollut vielä auennut yhtään. Hän kehoittikin meitä lähtemään vielä kotiin, vaikka sanoinkin etten mielellänni enää lähtisi, sillä edellinenkin synnytys eteni hyvää vauhtia. Meille myös sanottiin, ettei vapaita huoneita sillä hetkellä ollut, joten päätimme jäädä aulaan vielä hetkeksi odottelemaan ja tunnustelemaan, voimistuisivatko supistukset vielä. Ja kyllähän niitä tuli, välillä sen 10 minuutin ja välillä 15 minuutin välein, mutta lähes tunnin aulassa laahustuksen jälkeen päätimme lähteä vielä ajamaan kotiin hetkeksi nukkumaan, kun kätilökin oli sanonut että toista kertaa synnyttävillä synnytys voi niin sanotusti pysähtyä jopa kahdeksi päiväksi, joten kotona olo houkutteli siinä vaiheessa hieman enemmän!


Voi apua, jos seuraava kerta vielä tulee, niin en astu ovestakaan ulos, jos sairaalaan asti pääsen!

Lähdimme siis vielä kotiin kolmen jälkeen yöllä ja matkalla supistukset alkoivat taas voimistua ja loppumatkasta taas tiheentymäänkin. Kotipihassa, kun nousin autosta, tunsin taas isomman "lorahduksen" housuissa, jonka jälkeen supistukset muuttui entistä kipeämmiksi. Äitini hieman ihmettekin, kun tulimme vielä kotiin, mutta yritimme vielä mennä nukkumaan, sillä eihän kohdunsuu ollut vielä yhtään edes auennut! En kuitenkaan saanut enää unta, kun supistukset alkoivat olemaan jo niin voimakkaita ja mies havhtuikin sängyssä maatessamme, että niitä tosiaan tuleekin jo ihan muutaman minuutin välein. Mies alkoikin puhumaan jo takaisin lähtemisestä, mutta itse vielä ajattelin että sinnittelen vielä kotona, kun kerta mitään ei ollut vielä tapahtunut! Hetken päästä jaloistani lähti tunto ja ne alkoivat täristä niin etten päässyt ylös sängystä, jolloin mies lähti soittamaan meille jo ambulanssia. Aivan yhtäkkiä supistuksia tuli välillä alle minuutinkin välein ja luultavasti juuri niin rajun avautumisen ja supistusten voimistumisen vuoksi jaloistakin lähti tunto. Onneksi tosiaan äitini oli myös meillä, kun mies lähti ulos ambulanssia vastaan. Jotenkin siinä tilanteessa nousee sellainen ylitsepääsemätön tahto ja voima "taistella" (vai mitä se nyt sitten onkaan!), vaikka nuo hetket onkin jäänyt toisaalta sellaisen sumentuman peittoon, eikä selkeää muistikuvaa kaikesta olekaan! Sanoin vielä moneen kertaan, ettei ambulanssia tarvitsisi soittaa ja että lähdetään sitten aamusta vaikka sairaalaan. Kymmenisen minuuttia kun ambulanssia odottelimme, pidin vain silmiäni kiinni ja keskityin supistuksiin, joita äitini kertoi tulleen välillä vain muutamien sekuntien tauolla. Omasta muistikuvastani taukoja tuolla hetkellä ei kyllä ollutkaan! 

Ambulanssinkin tultua sisukkaasti sanoin heillekin että kävelen kyllä rappuset alas, johon lääkäri vain tokaisi että nyt taitaa olla niin kiire, etten kävellen sinne ehtisi :) Ja eihän mun jalat olisi edes kantaneetkaan! 

Matkalla supistuksia tuli edelleen koko ajan ja lääkäri valmistautui jo matkalla synnytykseenkin! Muistan välillä huutaneeni vain silmät kiinni melkein täyttä kurkkua, eikä esim itselläni ole hoitohenkilökunnasta mitään muistikuvaa minkä näköisiä he olivat tai ylipäänsä että siellä oli lääkärikin kyydissä. Mies vain on jälkikäteen kertonut, että lääkärin lisäksi autossa oli kolme muuta sairaanhoitajaa, vaikka luulin (toisen kahdesta!) olevan nainen! :) 

Jollain ihmeen voimalla sitä vain keskittyi niihin supistuksiin ja mielessä pyörikin vain, etten varmasti ambulanssiin halua synnyttää! Loppummatkasta alkoikin tuntumaan jo ponnistamisen tarvetta ja ainakin mielessäni sit yritin jopa pidättää, vaikka toisaalta oli hyvin epätodellinen olo, että olisinko edelleenkään yhtäkään senttiä edes auki!

Sairaalalle päästyämme samainen kätilö oli tullut vastaan (mistä myöskään ei ole mitään muistikuvaa) ja olisi ollut viemässä meitä vielä ensin tutkimushuoneeseen, mutta onneksi mieheni ja lääkäri sanoivat hyvin selkeään sävyyn, että tämä vauva taitaa syntyä ihan niillä minuuteilla!

Minut siirrettiin sairaalan sängylle ja kätilöt auttoivat talvivaatteita pois ja laittoivat vielä supistuskäyrän. Miehen mukaan kätilöitä oli kaksi, eikä kätilöistäkään minulla ole minkäänlaista kuvaa, muuta kuin muistan joitain lauseita, joita he sanoivat. Kätilö kysyikin haluaisinko vielä kivunlievitystä tai haluaisinko käydä vielä vessassa ja tuntui ettei kätilötkään arvanneet että vauva todellakin oli jo syntymässä. Jotenkin houreissani vaikeroin että vauva syntyy, ja kätilö ehti juuri pistää kipupiikin reiteeni, kun vauva alkoi syntyä. Ehdimme siis olla sairaalassa alle kymmenen minuuttia siitä kuin Lilja oli jo syntynyt! 

Tuntuikin, että vauva todellakin vain tulee, enkä juurikaan oikeastaan edes ponnistanut, kun ensimmäisellä pienellä työnnöllä syntyi jo pää. Ja taas kätilö pyysi pidättelemään hetken vaikka tuntui etten pystynyt hallitsemaan tilannetta yhtään ja supistuksen jatkuessa syntyi vauva kokonaan. 

Siihen loppui kuitenkin kivut kuin seinään ja Lilja annettiinkin heti syliini! Emilian synnytykseen verrattuna synnytys oli rankka ja etenkin tuntui että hallitsematon, jolloin helpotus tuntui synnytyksen jälkeen niin valtavalta! Synnytyksen kestoksi sännöllisistä supistuksista tuli 1 tunti 15minuuttia ja ponnistusvaiheen kestoksi oli merkitty 1 minuutti! 


Vaikka synnytys olikin niin raju, niin yhtään repeämää ei tullut ja toisaalta luomusynnytyksestä toipui paljon nopeammin! 

Parisen tuntia saatiinkin rauhassa huokaista ja ihastella rinnalla olevaa ihmettä, jonka jälkeen pääsin jo itse taas kävelle suihkuun! 

Jälkeenpäin ajateltuna vaikka toisaalta Emiliankin synnytys tuntui aika helpolta ja etenkin että se synnytys oli jollain tapaa hallinnassani ja toivuin siitäkin aika hyvin, niin Liljan synnytyksestä toipui vielä nopeammin ja jos vielä tosiaan joskus synnytän niin voisin synnyttää ilman kipulääkkeitä uudelleenkin! Tosin ainakin kahden edellisen synnytyksen perusteella siinä niin tulisi käymäänkin ja jälkeen päin ollaan vitsailtukin, että paras olisi ehkä majoittaa teltta sairaalan kupeen muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa! :)


Osastolle meidät saateltiin 9 aikoihin aamulla ja mies olikin päivisin lähes koko ajan minun ja vauvan kanssa siellä. Emilia tuli vanhempieni kanssa aina iltaisin käymään ja muutamat lähisukulaiset kävivät myös pienokaista katsomassa. 

Me jouduimmekin sairaalassa olemaan hieman pidempään, kun toisen päivän lähtötarkastuksessa huomattiinkin bilirubiinin olevan koholla ja vauva joutui vielä illalla valohoitoon. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli itselleni aika kova paikka, laittaa vauva yöksi sinne, enkä saanutkaan nostaa häntä kainalooni, vaikka vasta hänet olin saanut viereeni! Vaikka tiesinkin ettei vauvalla mitään hätää ollut, niin hormonihuuruissani asia tuntui niin valtavan isolta! Pahinta taisi olla kun mies illalla kertoi, kun oli aamulla hakenut Emilian meidän sänkyyn ja Emilia oli kysellyt äitiä! Eihän mieheni osannut arvata, että reagoisin siihen niin voimakkaasti, vaikka tarkoitus ei ollutkaan pahoittaa mieltäni! Tuntui vaan niin vaikealta olla pois myös Emilian luota, vaikka hienosti he kotona pärjäsivätkin! :) 

Verikokeilla vauvan keltaisuutta seurattiin ja neljäntenä päivänä arvo lähti hieman laskuun ja pääsimme kotiin! Sinä päivänä olo tuntuikin melkein yhtä helpottuneelta, kuin vauvan syntymäpäivä, kun pääsimme koko perhe olemaan kotona, vaikka sairaalassa jouduimmekin muutamien päivien välein vielä käymäänkin tarkistamassa, että bilirubiini laskisi edelleen!

Siitä alkoikin sitten opettelu uuden perheenjäsenen kanssa ja sopeutuminen uudenlaisen arkeen kahden maailman rakkaimman aarteen kanssa! <3

Täältä pääset kurkistamaan myös Emilian synnytyskertomuksen.

21. elokuuta 2013

Muumivaipat ja tuotepaketin arvonta

Jokunen aika sitten sain mukavaa sähköpostia ja yhteistyöpyynnön Delipap Oy:lta, joka valmistaa muun muassa Suomalaiset Muumivaipat. Saimmekin testattavaksi tytöille sekä housu- ja teippivaippoja sekä vaipanvaihtoalustoja.


Muumivaipat ovat Suomalaisia vaippoja, joilla on myös pohjoismaiden ympäistömerkki. Vaipat ovat valmistettu mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaen, eikä niiden tuotannossa synny kaatopaikkajätettä ollenkaan, vaan jäte kierrätetään tai poltetaan energiaksi. Valmistuksessa käytetään vain vesivoimlla tuotettua sähköä, joilloin hiilidioksidipäästöjä ei synny. Myös Muumivaippojen pakkauspussit ovat biohajoavia. 

Muumivaipat on kehitettykin yhteistyössä Allergia- ja Astmaliiton kanssa ja ne ovat erittäin ihoystävällisiä. Vaipoissa käytetty selluloosa on klooritonta eivätkä vaipat sisällä muitakaan kemikaaleja, optisia kirkasteita tai hajusteita.

Meillä molempien tyttöjen iho on ollut hyvinkin herkkä ja kuiva, joten ainakin itse suosin mielelläni kotimaisuutta ja ihoystävällisyys on erityisen tärkeää vaippojen pitkäaikaisessa käytössä! Koska kertakäyttöisten vaippojen menekki on valtavan suuri, arvostan myös sitä, että vaipat valmistetaan kuitenkin mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaen!

Delipap Oy valmistaa myös muita hygieniatuotteita, kuten Helmi-tuotteet, joita pääsimme myös testaamaan. Helmi-tuotteet ovat valmistettu myös yhteistyössä Allergia- ja Astmaliiton kanssa ja ovat turvallisia myös herkälle iholle!


Sainkin mahdollisuuden arpoa myös teidän lukijoiden kesken yhden tuotepaketin, johon saa valita käytössä olevan vaippakoon. Arvontaan osallistut jättämällä kommentin ja selkeän nimimerkin tai sähköpostiosoitteen. Arvonta-aikaa on 28.8. asti.


Onnea kaikille arvontaan!

15. elokuuta 2013

Something blue

Otsikko voi joltain kantilta olla ehkä hieman harhaanjohtava, vaikka ystäviemme häitä meillä kyllä on tiedossa jopa kahtena seuraavana viikonloppuna :)

Koleat ja hieman syksyn sateiset ilmat on jatkunut täällä jo ties monettako päivää ja ne on saaneet kyllä katseet kääntymään myös syksyn lämpimämpiä vaatteita kohden. Eilen hypittiin sadevaatteet päällä kuralammikoissa ja mikä riemu se olikaan tuolle kohta kaksi vuotiaalle nassikalle! 

Sininen, varsinkin tummansininen on aina ollut mun yksi sellaisista ihan perusväreistä vaatteissa ja tykkään siitä myös tyttöjen vaatteiden värinä. Myös vaaleansininen tuntuu jotenkin houkuttelevalta etenkin talven pakkaskeleille, vaikka niitä en vielä kyllä kaipaakaan! Koko vaatekaappia en kuitenkaan tuolla vaaleansinisellä täyttäisi, mutta edes jotain sinistä täytyy tytöilläkin olla :)


Yksi mun heikkous on ehdottomasti varsinkin syksyisin ja talvisin nuo velourtunikat! Tämä löytyikin itseasiassa jo keväällä Silverjunglen alesta aika hyvään hintaan, kun jo alennetusta hinnasta sai -50% pois, jolloin hintaakin jäi vain vaivaiset 11euroa. Se on kuitenkin odotellut vähän pukijansa kasvamista, mutta eipä tuolle kesällä käyttöä olisi ollutkaan :)

Kauniit tennarit ovat Nextiltä ja syksyksi löytyi Pomp de Luxilta juuri sopivan värinen huivi :)



Hm:n takki sen sijaan on ollut kesällä jo useampaankin kertaan käytössä, vähän viileämmillä ilmoilla ja nuo neulotut hatut melkein jo kuuluu meidän perus syksyn varustukseen, useammassakin värissä :)



Iskeekö muihin sininen tai vaaleansininen tytöillä ja joko olette kaivaneet syksyvaatteita esille?