27. helmikuuta 2013

Sairastupaa ja Silverjunglen kevättä

Tänään meillä on ollut hieman rauhallisempi päivä! Sairaalasta tulon jälkeen oikeastaan ensimmäinen päivä, kun ei ole sukulaisia kylässä tai mitään muitakaan ihmeempiä menoja. Eilen illalla alkoikin minulla kurkku tuntumaan hieman kipeältä ja niinhän se taisi pieni flunssa sitten iskeä. Toivottavasti tytöt vaan säästyvät tältä flunssalta (etenkin vauva), eikä itsellä yltyisi tämän pahemmaksi.
 
Eilen käytiin vauvan kanssa ensimmäistä kertaa neuvolassa ja hienosti oli painokin lähtenyt nousuun rintamaidolla. Nyt painoa oli 3625g ja muutenkin kaikki oli kunnossa. Keltaisuuskin on alkanut häviämään iholta ja vauva jaksaa jo pieniä pätkiä olla hereilläkin.


Muutaman illan olen selaillut teidän muiden ihania blogeja, kun useampi viikko ehti jäämään välistä :) Mielessä olisi taas paljon postausaiheitakin ja koitan ehtiä jossain vaiheessa sitä synnytyskertomustakin tänne laittaa. Osaksi kuitenkin postaustahti voi nyt hieman hidastua, kun hommaa kyllä tuntuu riittävän näiden kahden pienen kanssa :)

Kiitos kaikille vielä kauniista onnitteluista edelliseen postaukseen! Yritän ehtiä myös vastaamaan kommentteihin, mutta välillä ne voivat tulla myös hieman viiveellä. Kommentit kyllä aina ilahduttavat ja lämmittävät mieltä! <3

 
Tänään ehdin myös vähän selailla uusia kevään ja kesän mallistoja. Silverjunglelta oli tullut verkkokauppaan ihania uutuuksia ja etenkin kesäisen raikkaat pastellisävyt säväyttivät kyllä kovastikin! :)




Aiemmin meillä ei merkin vaatteita ole ollutkaan, mutta tuohon kukkakuosiin tykästyin heti. Tytöille ehkä täytyy kesäksi tällaiset samistelumekot hankkia. Osaako joku muuten neuvoa, vastaavatko nämä vaatteet kokoaan?


Toinen mun lemppareista oli tämä vaaleansininen velourmekko, mitä täytyy myös Emilialle harkita. Mekko näyttäisikin olevan myös sopivasti alennuksessa, joten voi olla ettei tarvitse kahta kertaa miettiä :)


Huomenna olisi myös Pomp De Luxin avoimet ovet tapahtuma, minne olisi tarkoitus mennä katsomaan uutta mallistoa, jos ei nyt tämä flunssa ylly pahemaksi.

25. helmikuuta 2013

Ystävänpäivän Prinsessa

"Synnyit tähdenlennosta,
horsman nukasta hennosta,
taivaan sateenkaaresta,
isän, äidin haaveesta" 


14.2.13 syntyi meidän pieni Ystävänpäivän prinsessamme<3

Täsmällinen neiti syntyi 40+0 raskausviikoilla ja vauhdilla maailmaan klo 5.04.
Neidillä taisi olla kiire maailmaan ja loppujen lopuksi ambulanssilla ehdittiin juuri ja juuri sairaalaan, kun synnytyksen kesto oli vain 1h 15min.

Synnytyksestä kirjoittelen varmasti vielä myöhemmin, kunhan tähän koneelle ehtii taas hieman paremmin istahtaa!

Neidin mitat olivat 51cm ja 3440g.

 

Tuntuu, että aika on lentänyt kuin siivillä ja vauvakin on jo kohta kahden viikon ikäinen!

Sairaalassa jouduttiin olemaan hieman pidempään, kun meidän "alkuperäisenä" kotiinlähtöpäivänä vauva joutuikin keltaisuuden vuoksi valohoitoon. Kotiin päästyämme jouduimme käymään vielä muutamana päivänä labrassa verikokeissa, tarkistamassa bilirubiini arvon. Ystäviä ja sukulaisia on myös käynyt lähes joka päivä meitä auttelemassa ja vauvaa katsomassa. 

Äidilläkin ehti tulla jo Emiliaakin niin kova ikävä sairaalassa, että nyt on vain haliteltu ja yhdessä ihasteltu pientä tuhisijaa!

Emilia onkin vauvaan suhtautunut yllättävän hyvin, (ainakin vielä), eikä mustasukkaisuuttakaan ole tullut. Vauva saa pusuja ja isosisko toimii innokkaasti äidin pienenä apurina :)


 Äidin pikku prinsessat <3

10. helmikuuta 2013

Vähiin käy!

 Mukavaa laskiaissunnuntaita! 



Tänään isi lähti päivällä käymään tuossa lähimäessä ja vei samalla Emilian vanhemmilleni siksi aikaa leikkimään. Meiltä vanhemmilleni on vain 10min automatka, joten onkin kiva että Emilia saa nähdä heitä usein :) Vanhempieni takapihalta näkyy myös lähin laskettelukeskus ja pienen järven poikki matkaa sinne on alle kilometri! Pienenä kävimmekin siellä usein itsekin laskettelemassa ja järven poikki hiihdettiin suksilla mäkeen :) 

Sillä aikaa kun isi oli lautailemassa ja Emilia mummolassa, 
ehdin taas kotona siivoilla ja ommella muutaman pikku jutun :) 

Emilia jäi vielä illaksi mummolaan leikkimään
 ja laskiaisen kunniaksi keiteltiinkin kuumaa kaakaota!  



Kaakaoon lisättiin tietenkin kermavaahtoa
 ja pieniä vaahtokarkkeja ja ai että oli hyvää! :)



Kaapista löytyi myös suklaata (kumma kyllä),
 joten tein vielä mun lemppariherkkua.




Vähiin alkaa myös käymään tämä odottelu! 
Ystävänpäivä lähenee ja meillä laskettuun aikaan on vain muutama päivä enää! 

 Vaikka toisaalta synnytystä ja vauvan tuloa odottaakin jo niin paljon, toisaalta välillä on hieman haikeakin olo. Joskus vielä haluaisin ehkä sen kolmannenkin lapsen, mutta jos tämä onkin meidän viimeinen vauva, on välillä iskenyt jo haikeus tätä masua ja raskautta kohtaan. Vaikka toisaalta taas jo odottaa sitä, että pääsee niihin omiin normaaleihin mittoihin ja eroon raskauskiloista, niin molemmissa raskauksissa olen kuitenkin nauttinut kasvavasta vatsasta ja ollut ennemminkin ylpeä vauvamahastani. 

Haikealta myös tuntuu, että kohta en saa enää tuntea niitä ihania pieniä (ja välillä ei niinkään pieniä) potkuja mahassani. Tai sitä, kun vauva vastaa potkuillaan mahasta, pieniin tönäisyyksiin vatsan päältä. Tai siihen, että sen pienen kantapään todella voisi napata kiinni, jos vain saisi! 

Rv. 39+3
 
Kohta saan kuitenkin sen pienen nyytin syliini ja odotan että pääsen nuuhkimaan sitä vauvan tuoksua ja kuuntelemaan ihanaa vauvan pientä tuhinaa! Vaikka haikeus välillä iskeekin, on parasta pitkän odotuksen palkinto ja siitä alkava koko elämän mittainen yhteinen matka <3

5. helmikuuta 2013

Viikonlopulta

Viikonloppuna taas pulkkailtiin ja nykyään ulkoillessa meillä onkin vaunut vaihtuneet pulkkaan. Emilia tykkää olla pulkan kyydissä ja pihassa käydäänkin aina laskemassa myös pientä mäkeä. 


Muutaman kerran, kun koneeltakin ollaan joitain ottamiani kuvia/videota katsottu, osoittaa Emilia innoissaan näyttöä ja hihkuu "pulppa", "pulppa", "pulppa" = pulkka.


Harmi, että täällä on ollut vaan niin harmaata, eikä aurinko paljon ole näyttäytynyt! Edes päivällä ei ole oikein kunnon kuvia ulkona saanut ja aurinko kyllä kaivattaisiin lenkkipoluillekin!
 
 
 Nyt kun Emilia on alkanut nukkumaan päiväunia paremmin myös sisällä, niin vaunulenkit Emilian päiväuniaikaan on vaihdettu nyt hieman aikaisempaan ulkoiluun. Usein juuri pulkka ollaan otettu matkaan, mihin Emilia saa myös istua jos ei jaksa kävellä. Mutta vaikka kuinka aikaisin lähtisimme ulos, silti usein käy kuitenkin näin! :)


,Viimeistään loppumatkasta pulkkailujen ja ulkoilujen jälkeen, pulkan kyydissä istuu nuokkuva neiti posket punaisina :)   

Viikonloppuna haettiin myös postiin tullut Lekmerin paketti, jossa tuli muutama juttu Emilian huoneeseen. Legon säkkituoli osoittautui ainakin jo neidin lemppariksi ja siinä on katseltu tv:tä, leikitty ja välillä se taitaa olla myös jonkinlainen temppualusta/kiipeilypaikka :) 


Vielä se on ollut testattavana olohuoneeseessa ja onpa siinä välillä äiti ja isikin löhöillyt, vaikka aika pienihän tuo meille aikuisille onkin. Kiva pieni istuma-alusta kuitenkin lattialeikkeihin ja kirjojen lukuun ja luulenpa, että se seilaa tuota Emilian ja olohuoneen väliä jatkossakin:)
 

Sunnuntaina sain myös vauvan sukat valmiiksi tai itseasiassa niitähän valmistui yhteensä kolme kappaletta :) Mulla jotenkin aina neulomiskäsiala tiukentuu ja ensimmäisestä sukasta tulikin lähes kaksi kertaa suurempi, kuin seuraavasta, joten oli tehtävä vielä kolmaskin sukka :) Kantapään tein myös ensimmäiseen sukkaan varmaan kuusi kertaa, ennen kuin se onnistui ja tarkkasilmäinen tai parempi neuloja kuin minä, huomaa varmaan myös sen, että kantapäiden jälkeen tehtävät kavennukset on varmaan myös tehty hieman väärin! Ainakin toisessa sukassa:)

  Virkkaus- ja neulontaohjeista en oikein ymmärrä koskaan mitään, joten nämäkin tein taas hieman kokeilemalla ja ulkomuistista. Niinpä noita joitain kohtia joutuu välillä kokeilemaan monta kertaa ja oma kädenjälki ainakin näkyy pienine virheineen ja epätasaisuuksineen.. Välillä myös kärsivällisyys meinaa loppua, mutta sain kun sainkin nämä pienet sukat vielä valmiiksi!

 
 Viime viikollahan julkaistiin myös uusi me&i kesämallisto ja kokosin niistä myös muutaman oman suosikin. Ystäväni aloittikin juuri me&i:n myyjänä ja kevään aikana olenkin lupautunut myös omat kutsut pitämään :)

Omaan makuuni osa vaatteista on ehkä hieman liian värikkäitä ja kuviollisia. Pojalle hieman värikkäämpiäkin kuoseja osaisin ehkä käyttää, mutta ainakin näin ensisilmäyksellä mun suosikeiksi nousi taas aika tutut vaaleanpunaiset ja pinkit sävyt :)

Tunikat on aina kivoja, varsinkin taas kesäksi ja noissa värit ja kuviot pysyi suht simppeleinä. Sammakkopaita näytti myös hauskalta ja kaikkien noiden kanssa sopisi esim. nuo vaaleanpunaiset legginsit. Vauvalle sitten löytyisi myös suloinen panda-body.
 

Poikkesimme myös Lindexillä, josta tarttui muutama kevät-uutuus myös mukaan. Vaikka meidän kestosuosikin, vaaleanpunaisen lisäksi meillä on paljon lilaa ja niitä maanläheisiä sävyjä, niin myös pastellisävyt taitaa nousta mun suosikeiksi ensi kesänä :) Niistä siis lisää vielä myöhemmin :)

4. helmikuuta 2013

Ajatuksia synnytyksestä

Rv. 38+4 ja vielä(kin) on vauva pysytellyt masussa.

 Emiliaa odottaessa jotenkin tiesin, että synnytys käynnistyisi vasta lasketun ajan jälkeen, enkä edes lähes viikko lasketun ajan jälkeen ollut yhtään kärsimätön! Ja niinhän Emilia syntyikin viikoilla 41+0 ja muutama tunti ennen kuin lapsivedet menivät, joimme vielä vanhempieni kanssa kahveja meillä ihan rauhassa. Nyt taas  toisina päivinä tuntuu, että vauva voisi syntyä hyvinkin pian, mutta taas seuraavana päivänä onkin sellainen olo, että vielä saan jonkin aikaa kasvatella masua. Hullulta ajatukselta tuntuu kuitenkin se, että vielä voin joutua odottamaan lähes kolmekin viikkoa!

Yllättävän hyvin on tämä raskaus kuitenkin mennyt, eikä nyt loppuraskaudessakaan ole juuri mitään sen kummempia vaivoja ollut. Vaikka Emiliankin raskaus oli helppo, niin tuntuu että melkein tällaista talvivauvaa on ollut helpompi odottaa, kun ei ole kesän kuumuus tekemässä oloa muuten tukalaksi, niin kuin taas Emiliaa odottaessa. Oikeastaan nuo supistukset onkin olleet nyt ainoa asia, jotka ovat nyt kiusanneet. Niitä tuntuukin edelleen päivittäin, oikeastaan jos vähänkin enemmän edes kävelen, nostelen Emiliaa tai laitan esim. tiskejä koneeseen. Enää en ole niitä kuitenkaan vältellyt, vaan touhunnut aika normaalisti. Vauvan pää tuntuukin jo todella alhaalla, ihan kuin olisi pieni pallo jalkojen välissä :)

 Rv 38+1

Tietysti synnytyskin on jonkin verran alkanut pyöriä mielessä, vaikka en sitä niinkään jännitä! Emiliaa odottaessakaan en osannut sitä pelätä, toisaalta kun omaa aiempaa kokemustakaan ei ollut, niin ei myöskään tiennyt mitä odottaa. Ajattelin, että se menee omalla painollaan, enkä tehnyt mitään tarkkoja synnytyssuunnitelmia. Nyt toisaalta, kun yhden synnytyksen on kokenut, niin tietää hieman millaista se on tai on ainakin yhdenlainen kokemus asiasta. Vaikka tietysti jokainen synnytyskin on erilainen ja mitä vaan voi tapahtua, en nytkään synnytystä kuitenkaan jännitä. 

Emilian synnytyksenkin tosin koin aika helpoksi ja ensisynnytykseksi se oli myös aika nopea (8 tuntia). Neuvolaterkkari onkin nyt varoitellut, että tämä synnytys voi olla hyvinkin nopea, varsinkin kun noita supisteluja on ollut niin paljon, jolloin synnytys luultavasti etenee nopeammin. Emilian synnytyksessä pahimmaksi koinkin supistukset, joten nyt ehkä eniten mielessä onkin ollut se, että ehdimme saada Emilialle vanhempani häntä hoitamaan ja ehdimme sairaalaan niin että ehtisin saada vielä jotain kipulääkitystä, jos synnytys olisikin niin nopea.


Tietysti sitäkin on hieman miettinyt, missä sattuu silloin olemaan, kun synnytys käynnistyy. Ja miten se käynnistyy! Kovin kauaksi kotoa me ei enää lähdetäkään, mutta nyt on kuitenkin Emilia, josta täytyy myös huolehtia ja viedä hänet esim. ensin kotiin, jos vaikka lapsivedet menisi esim kauppareissulla. Emilian synnytys tosiaan käynnistyi kotona lapsivesien menolla, mikä tavallaan olisi helpompi myös tällä kertaa. Silloin ainakin tietää, että nyt synnytys todella käynnistyi!

Tietysti nyt on myös Emilia, jota ikävöidä sairaalassa ollessa, vaikka tietysti hän voi tulla myös isin kanssa siellä käymään vauvan synnyttyä. Nyt olenkin yrittänyt olla mahdollisimman paljon Emilian kanssa (vaikka niin tietysti aina), sillä kohta noita murusia on kaksi ja vauva vie myös huomiota Emilialta. Onhan se myös jännä nähdä, kuinka Emilia vauvaan aluksi suhtautuu. Onneksi rakkautta ei tarvitse kuitenkaan jakaa vaan sitä riittää aivan varmasti molemmille yhtä paljon! <3