11. joulukuuta 2012

Rv 30

Viime viikon torstaina tuli raskausviikoista jo 30 täyteen, 
eli 10 olisi enää jäljellä!

Aivan uskomatonta miten nopeasti tämä toinen raskaus menee!
Ja niinhän sitä sanotaankin, 
että toinen menee vähän niinkuin "siinä sivussa",
 eikä jo yhden lapsen kanssa ehdi niin tarkkaan miettiä, 
oliko nyt esim. viikot 30+1 vai 30+2.

Rv 30+1

Muutenkin tuntuu,
 että nyt odottaa vain ensin joulua
 ja jouluvalmistelut vievät aikaa.
 Sen jälkeen onkin enää vain loppusuora jäljellä.


Joulun jälkeen saakin sitten kunnolla alkaa laittamaan kaikkea valmiiksi
 taas vauvaa varten
Lasten huoneeseen olisi tarkoitus tehdä muutamia pieniä muutoksia
 ja Emilian sänky siirtää myös sinne. 

Emiliaa odottaessa muistankin, 
miten ihanaa oli odottaa, jännittää ja laittaa kaikki valmiiksi. 
Silloin siivosinkin ja järjestin käytännössä koko kodin
jokaisen laatikon ja kaapinkin 
ja samaa olen pikku hiljaa tehnyt nytkin :) 
Mies välillä naureskelee, että 
"eihän se vauva tule katselemaan esim kylpyhuoneen kaappeja 
onko ne järjestyksessä", 
kun siivoilen kaikki mahdolliset paikat kuntoon :)

Kai se tosiaan on vain se pesänrakennusvietti 
 ja ns. tehdään uudelle vauvallekin tilaa :)
 Minusta on myös kiva, 
että kaikki on sitten järjestyksessä
eikä sitten tarvitse järjestellä paikkoja kun vauva syntyy :) 


Vielä olen pääsääntöisesti voinut hyvin, 
muutamia supistuksia tuntuu silloin tällöin.
Lähinnä mahan kovettumisena
eivätkä ole vielä kipeitä.
Hyvin olen pystynyt vielä nostelemaan Emiliaakin, 
vaikka kyllä sellaisen päivän jälkeen on alavatsaa hieman nipistellyt, 
jos on paljon kävellyt ja nostanut/kantanut Emiliaa.
Esim. rappusissa kantamiset
ym. "ylimääräiset" nostelut olen kyllä vähitellen yrittänyt jättää myös miehelleni.

Muutaman yön olen nukkunut vähän huonommin 
tai oikeastaan ei vain uni meinaa tulla!
Kai se on taas vain nämä raskaushormonit,
 jotka alkavat taas valvottamaan myös öisin, 
kuten Emiliankin loppuraskaudessa.

Tietenkin se myös hankaloittaa hieman nukkumista, 
kun täytyy nukkua vain kyljellään,
ja puolelta toiselle kääntyminen on aina sellainen "operaatio".
Enää ei yksinkertaisesti vain sujahda puolelta toiselle :)
Usein heräänkin vaihtamaan kylkeä ja 
öisin myös supistuksia tulee jonkin verran, puolta vaihtaessa.

Rv 29+0

Raskausarvilta olen yrittänyt taas välttyä, 
enkä haluaisi niitä nytkään, kun Emilialtakin niiltä vältyin.
Vaikka kukapa niitä tietysti haluaisikaan :)
 
Olenkin mahaa aika ahkeraan yrittänyt rasvailla
ja ainakin tähän asti on hyvin toiminut
Nevo:n kuolleen meren Body Butter sekä 
Body shopin Butter Stick.


Tuota Nevon sarjaa käytin paljon Emiliaa odottaessa
ja saunassa usein kuorin ihoni samaisella suolalla
 ja suihkun jälkeen rasvasin ihon hyvin.

Nyt olen kokeillut myös tuota Bosy Shopin puikkoa, 
joka on myös kätevä levittää suoraan puikosta. 
 
 
Viime viikolla neuvolassa oli myös kaikki hyvin ja 
vauvan sydänääniä oli tietenkin mukava käydä taas kuuntelemassa :)
 
Sf-mitta oli hieman pienempi nyt kuin Emiliaa odottaessa samoilla viikoilla,
ja jotenkin on hieman tuntunutkin, 
että tämä on ehkä kooltaankin hieman pienempi.
Ainakin vielä!
 
Mahakin siis on tuntunut nyt ehkä aavistuksen pienemmältä!
Vaikka silloin maha todella kyllä kasvoikin nopeasti 
ja oli esim. paljon isompi,
 kuin kahdella muulla ystävällä, 
jolla oli lasketut ajat parin viikon sisään. 
 
Toisaalta tuntuu myös
että tämä vauva on ollut masussa hieman rauhallisempi,
tai sitten Emiliaa odottaessa 
vain kaikki pienetkin liikkeet ehti huomata tarkemmin.
 
Nytkin potkut kyllä tuntuvat useaan kertaan päivässä
 ja varsinkin ilataisin 
mahassa saattaa potku-nyrkkeilyä kestää useankin tunnin ajan
 (pieniä taukoja tietysti välillä),
 mutta jotenkin tämä on ehkä ollut hieman verkkaisempi liikkeissään, 
kun tuntui että Emilia "muksi" äitiä jaloillaan aika voimakkaastikin :)
 
Usein jos Emilian potkaistessa, 
kädellä hieman painoi mahan päältä samaan kohtaan, 
tuli samantien voimakas potku takaisin!
Tämä vauva taas ns. siirtää vain jalan pois 
ja hetken päästä vasta saattaa liikkua uudelleen :) 
 
Noita pieniä potkuja on kyllä niin ihana seurata, 
kun osan jo näkee myös masun päältä
 ja tunnista missä se käsi tai jalka mahassa menee!
 
 
Voi kunpa nuo tunteet saisikin säilöttyä muistiin <3

6 kommenttia:

  1. Ihana tuo ensimmäinen kuva! Hurjasti onnea loppuraskauteen. :)

    VastaaPoista
  2. Ihana vauvamasu sulla :) Mulla alkoi raskausmaha ylipäätään näkymään vasta viikoilla 32, mutta sitten kasvoikin kohisten! Tosin aina se oli pieni ja säälittävä.... (syynä takana oleva kohtu ja mä kun luulin, että se on aina samassa paikassa ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas on kohtu juuri eteenpäin, jolloin vatsakin yleensä alkaa näkymään aiemmin ja isompana. Emiliaa odottaessa mun kaveri oli saman aikaan raskaana, vain kaksi viikkoa myöhemmin LA, ja sillä myös raskaus alkoi näkyä paljon myöhemmin ja sairaalassakin kun oltiin yhtä aikaa synnyttämässä niin hänellä oli ehkä samankokoinen vatsa, kun mulla joskus puolen välin tienoilla, vaikka muuten ollaan aika samanpituisia ja painoisia :) Jännästi ne näkyy niin erilailla, vaikka nyt tosin tuntuu ettei ihan yhtä valtava vatsa ole kuin emiliaa odottaessa! :)

      Poista
  3. Oij, ihana postaus taas! <3 Tosi hellyttävä tuo eka kuva, ja tokakin:) Mä muistan, että mulla oli silloin taannoin AIVAN VALTAVA maha, eikö ollutkin?;) Ja kyllähän se kohdun "paikka" tai siis se, että mihin suuntaan on kallellaan, vaikuttaa myös tuohon mahan kokoon lapsen koon ja lapsiveden määrän lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Niinhän sullakin taisi olla aika iso maha! Eikös Taika ollut kuitenkin aika "normaalipainoinen" syntyessään. Mutta niin se vaan toisilla on paljon isompi ja toisilla pienempi, ja juuri nuo vauvan koko, lapsiveden määrä ja se mihin päin kohtu on kallellaan. Tietysti myös muuten ruumiin rakenne vaikuttaa.

      Poista