30. marraskuuta 2012

Sisustuskärpäsen puraisemana

Mä en saanut hillittyä mun jouluintoani 
ja niinpä laitettiin jo jokunen aika sitten muutamat jouluvalot ulos sekä ikkunoihin.
Ja johan se joulukuukin vaihtuu jo huomenna
joten eiköhän noita joulujuttuja saakin jo aloitella oikein kunnolla:)

  
Ikkunoiden välissä jouluvalot on kivan tunnelmalliset
 ja iltaisin voi käyttää lisävaloina 
sekä näkyvät sekä ulos että sisälle. 

Pumpulista tai vanhojen tyynyjen täytteestä 
saa valojen alle kivan "lumikerroksen" :)

  
Jokin aika sitten olimme Emilian kanssa
 mummun Living and Room kutsuilla.
Tuleva joulu tietenkin jo mielessä, 
saatiin meille aika ihanat kynttilälyhdyt.
Olenkin aikamoinen kynttilöiden suurkuluttaja, 
joten niitähän ei koskaan voi olla liikaa!


En muista olenko aiemmin näyttänyt myös näitä, 
 omilta kutsuiltani tilaamiani tuotteita?
Keväällä meille tuli siis kaksi sydänkehystä Emilian huoneeseen
ja emännänlahjana sain myös syksyyn
 ja joulunaikaan sopivat tuikkukipot.



 Nyt kun päästiin näihin sisustusjuttuihinkin, 
niin Walldesignilta meille saapui tämä
"There is no place like home" taulu eteiseen.


Eteisen sisustaminen on hieman vielä kesken, 
joten parempia kuvia laittelen, 
kunhan saadaan valmista.

Olohuoneen ja keittiön sisustus veivät kuitenkin voiton, 
joten voipi olla, että eteinen saa vielä jonkin aikaa odottaa!


Kuten jo joskus aiemmin olenkin maininnut, 
niin olen halunnut kodin sisustusta muuttaa 
 pikkuhiljaa hieman vaaleampaan suuntaan. 

Edelleen pidän aika maanläheisistä sävyistä
 ja paljon meillä onkin ollut beigeä ja ruskeaa
 ja nämä värit tulevat myös jatkossa olemaan osa sisustusta.
 Kaikkea ei kuitenkaan ole tarkoitus kerralla vaihtaa :) 


Olohuoneeseen vaihdettiin vaaleammat verhot, 
jotka itseasiassa löysin Ellokselta, 
taas hyvällä alella ja kolmelle verholle jäi hintaa alle 30e.
 Olohuoneeseen on pitkään ollut etsinnässä myös vaaleampi nukkamatto 
ja vanhempani lupasivatkin viedä meidän entisen maton, 
kun uusi löydettiin tilalle. 


Ja kaikkihan lähti oikeastaan tuosta valkoisesta keittiönpöydästä!
Sen alle täytyisi vielä hakea Askosta vaalea matto,
joka onkin jo tovin ollut ostoslistalla.

Entiseen verrattuna näyttää kyllä paljon valoisammalta,
ja kunhan vielä saadaan tuo keittiönkin matto vaihdettua :)


Kaikenlaista pientä ja välillä vähän suurempaakin sitä aina löytää, 
mitä haluaisi kodissaan vaihtaa. 
Usein juuri syksyllä ja keväällä tuo sisustuskärpänen iskeekin minuun, 
vaikka osaltaan syytän kyllä myös näitä raskaushormoneita...!

Seuraavaksi vuorossa onkin siis lastenhuone
joka täytyisi myös saada valmiiksi!
Tietenkin ennen vauvan syntymää! :)
  

29. marraskuuta 2012

Ajanvietettä ja Stockmannin joulukoristeet

Meillä on ollut viimeiset viikot aikamoista vilskettä!
Tuntuu, että koko ajan ollaan oltu joko menossa tai tulossa jostain.
Joulujutut on pikkuyhiljaa alkaneet pyörimään mielessä
ja raskaushormonit ovat teettäneet minulle taas kaikenmoista kaappien siivoilua
ja koko huushollin järjestämistä taas ruotuunsa :) 

Viimeviikon torstaina isi lähti "poikaporukalla" 
Rukalle muutamaksi päiväksi lautailemaan, ns. ensilumille.
Emilian kanssa saatiin viettää sunnuntai-iltaan asti laatuaikaa, 
vaikka onneksi reissu ei ollut sen pidempi!
En nimittäin koskaan ole tykännyt olla "yksin kotona"
 ja vaikka oltiinkin Emilian kanssa, 
niin onhan se aina hiljaisempaa
 kun yksi puuttuu.

Tekemistä noille päiville olikin taas mukavasti, 
 niin aikakin kului nopeammin. 
Perjantaina kävimmekin mummin (äitini) kanssa vähän jouluostoksilla
 ja launantaina saimme vuorostaan mummun iltapäivästä kylään.
Sunnuntai vietettiinkin sitten vanhempieni luona, 
ensimmäisiä torttuja leipoen :)

Edellisenä viikonloppuna kävimmekin mummun
 luona pikaisen reissun
 ja tietysti täytyi poiketa myös Stokmannilla, 
hieman joulujuttuja katsomassa.
 Sieltä löytyikin ihania joulukoristeita kuuseen
hopeisia ja vaaleanpunaisia sydämiä.


Lisäksi ostin myös tuon lintu-koristeen



ja nämä siivet pääsevät Emilian huonetta koristamaan.


Kaupungilta kipaisin hakemassa Lindexiltä
myös nämä ihanat hiuskoristeet Emilialle.


Onneksi nyt ainakin reissujen suhteen alkaa rauhoittumaan 
ja päästään keskittymään kunnolla joulun odotukseen :)

20. marraskuuta 2012

1v 3kk

Ajattelin taas kirjailla hieman ylös uusimpia juttuja tämän hetkisistä taidoista. Niitä kun tulee koko ajan lisää ja osa hauskoistakin jutuista tahtoo helposti unohtuakin.
 
Eilen aamuna esimerkiksi saimme ihanat naurut ja aamun piristyksen meidän omatoimiselta pikkuneidiltä :) Isi hoitaa meillä yöheräilyt tai laittaa uudelleen Emilian nukkumaan, jos aamuyöstä välillä herää. Aamulla usein nostetaan Emilia vielä meidän viereen, välillä nukahtaa vielä kainaloon tai hipsii itse pois sängystä. Ovi meidän makuuhuoneessa on yleensä kiinni, mutta nyt kun kissat oli vanhempieni luona, jätettiin ovi yöksi raolleen. Niinpä neiti päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen ja hiippaili makuuhuoneesta pois. Kaiken lisäksi oli mies unohtanut pakkasesta illalla ottamansa leivät pöydälle sulamaan. Hetken päästä meninkin katsomaan, mitä neiti oikein touhuaa, kun oli vähän liian hiljaista. Makuuhuoneesta Emilia oli napannut vesimukin mukaansa ja leivän oli ilmeisesti ottanut pöydältä ja siellä hän istui olohuoneessa laatikon päällä syömässä leipää :) Tyytyväisenä näytti vielä leipää ja vesimukia käsissään ja jatkoi syömistä kaikessa rauhassa :) Käyhän se näinkin, omatoimisesti aamupalaa jo vähän reilu 1-vuotiaana!


Yöllä makuuhuoneessa meillä on tosiaan vielä nokkamuki käytössä, kun usein siitä hörppii sitten itse aamulla, niin ei ole kaikki vaatteet ihan märkiä aina. Tavallisesta mukista Emilia on oppinut myös juomaan ja samoin myös itse syöminen on alkanut kiinnostamaan. Välillä haluaisi harjoitella lusikan käyttöä niin ettei äiti tai isikään saa auttaa. Aika hyvin ruokaa menee suuhunkin asti, mutta iso ruokalappu on kyllä tarpeen :) Kotitekoiset ruoat maistuvatkin hyvin ja vähän aikaa sitten huomasin myös taas kaikkien neljän kulmahampaiden puhjenneen. Enää neljä hammasta puuttuu takaa, sitten olisi purukalustokin kasassa :)

 
Emilian herkku-välipala taitaakin olla tällä hetkellä banaani. "Ba" (eli banaani) ja sormella osoitus pöydälle, Emilia pyytääkin useaan kertaan päivässä. "Po" (pois) hän näyttää ruokailun jälkeen ruokalappuaan ja "pa" osoittaa sormellaan, kun isi on menossa kahvia keittämään, tarkoittaen siis että haluaa painaa kahvinkeittimen päälle. 
 Jo opittujen vaippa, kissa, "tettä"=vettä, "äittä"=äiti, pappa, Viivi ja Eevi sanojen lisäksi uusimpina sanoina nyt on tullut nenä, napa, nappi, isi, heippa, moi, puuro ja Tao (vanhempieni kissan nimi). 

Usein Emilia vilkutteleekin meille ja sanoo heippa ja juoksee jonnekin nurkan taakse. Illalla kun isi vie Emilian nukkumaan, sanoo hän myös silloin "heippa" ja vilkuttaa äitille. Aina niin hellyyttävää :) 

Vauhtia päivisin täällä kyllä piisaa ja usein mennäänkin jo juoksujalkaa :) Emilia on kyllä sellainen pieni "touhutäti", eikä montaa sekuntia jaksa paikallaan olla. Vieraassa paikassa aluksi hieman seurailee enemmän, mutta kotona kyllä vauhtia riittää :)


"Pukemista"  Emilia on alkanut myös jo harjoittelemaan tai ainakin sellaiset jutut jo hieman kiinnostavat. Kenkiä yrittää usein pitkäänkin laittaa jalkaan ja päästä löytyy milloin mikäkin hattu :) Vaippaa vaihtaessa neiti on jo kiskomassa housuja jalkaan tai paitaa päälle. Päivän aikana neiti käy useaan kertaan tyhjentämässä oman vaatekaappinsa, milloin kaulassa roikkuu paita, milloin housut "kaulaliinamaisesti" :)
 

Musiikista Emilia tykkää myös paljon ja usein alkaakin tanssimaan musiikin tahtiin. Emilia tykkää myös hassutella ja keksii itse erilaisia juttuja. Piilosleikit on edelleen hauskoja ja aivan lähiaikoina Emilia on keksinyt myös "karkuun juoksemisen". Tosin sitä harrastetaan nykyään usein myös, kun pitäisi mennä vaippa vaihtamaan. Neiti lähtee juosten karkuun ja nauraa tai virnistää päälle. Ihan kuin tietäisi, ettei äiti kohta jaksa juosta enää perässä :)

 
Nalleja ja pehmoleluja Emilia on alkanut myös hoitamaan jonkun verran ja kantaa niitä välillä mukanaan. Nalleille annetaan pusuja ja halaillaan :) Ja olipa yksi päivä nallen naamakin ihan märkä, kun Emilia hieman juotti omasta nokkamukista vettä myös nallelle :) 



 Nuken vaunuja Emilia usein myös työntelee, vaikkei nukkea Emilialla vielä olekaan. Nallet kelpaa myös kyytiin ja onhan sekin täytynyt kokeilla, josko itse siihen mahtuisi istumaan :) Jonkinlainen oma nukke täytyisikin jouluna saada, jotta pääsee sitä hoitamaan.

 
Meidän kissoja Emilia haluaisi myös aina silitellä ja Eevi on vähitellen alkanut huomaamaan, ettei Emilia ehkä niin pelottava olekaan:) Eevi antaa nykyisin välillä hieman paremmin myös silittää, mutta Viivi vielä usein lähtee Emiliaa karkuun.  


 Mummin ja vaarin Tao-kissaa saa onneksi silitellä niin paljon kuin haluaa. Tao onkin tottunut jo pentuna lapsiin, joten se ei Emiliaakaan säikähdä, kuten meidän kissat vieläkin välillä lähtee ääntä karkuun. Tao ei helposti myös hätkähdä, vaikka silittäjä ei aina niin hellävarainen olekaan :)

 
 Kuvat onkin taas lähinnä tässä kuussa napsittuja ja pikainen neuvolakäynti meillä olisi nyt 1v 3kk :n tienoilla. Vaatekoko Emilialla on tällä hetkellä lähinnä 80cm, sekä muutama 86cm vaatteita on myös käytössä.  

16. marraskuuta 2012

Masu-kuulumiset, Rv 27+0

Mun on pitänyt jo useamman viikon ajan kirjoitella masu-kuulumisia, mutta mitään erikoista ei oikein ole ollut, joten se aina vaan jäänyt. 

Vointi on ollut vielä oikein hyvä, eikä ns. raskausvaivojakaan ole ollut juuri lainkaan. Masu tietenkin vain kasvaa koko ajan, mikä onkin melkein ainut merkki siitä että on raskaana! Ja tietenkin vauvan liikkeet muistuttavat siitä kyllä myös päivittäin :)

 Vauva liikkuukin aika paljon päivän aikana, mutta nyt on selkeästi jo sellaisia uni-valvejaksoja. Iltaisin, kun istahtaa sohvalle, alkaa hirmuinen "tohina" vatsassa :) Liikkeet tuntee hyvin jo myös vatsan päältäkin ja osan isoimmista liikkeistä voi nähdäkin jo masun "muljahteluina". Muutaman kerran olen jo tuntenut myös pienen pienen jalan tai käden liikkeen, vaikka enimmäkseen vielä liikkeet ovat sellaisia isompia, eikä niinkään erota vielä esim. miten päin vauva on. Toki potkut tuntuu aika selvinäkin, mutta kädellä pienen jalan olen vasta muutaman kerran tuntenut selvästi. 

Emilian raskaudesta muistankin sen, kun loppuraskaudesta sen pienen jalan tunsi niin selkeästi ja pystyi jopa näkemään vatsan päältä mihin se potkaisi. Hauska oli myös leikkiä vauvan kanssa niin, että itse hieman painoi sormilla siihen kohtaan, mihin vauva oli potkaissut ja hetken päästä potku tuntui uudestaan :) 

Vaikka Emiliankin raskaus (pahoinvointia lukuunottamatta) oli mielestäni aika helppo, niin tuntuu että tämä on ollut vieläkin helpompi, ainakin tähän asti. Ihan muutamia kivuttomia harjoitussupistuksia on vasta ollut, mutta aika normaalisti vielä on pystynyt Emiliankin kanssa touhuamaan ja lähes päivittäin tehdään noin tunnin lenkkikin vielä. 

Vatsallaan ei enää oikein pysty nukkumaan, mutta muuten yöt olen saanut nukuttua vielä hyvin. Emilian raskausaikana oli myös välillä alaselkäkipuja ja liitoskipuja, joita ei myöskään nyt ole ollut ollenkaan.

Tänään tuli siis täyteen rv 27+0 ja tässä vielä muutama masukuvakin taas :)


 Rv 27+0

Palailen taas hieman paremmin näihin masukuulumisiin, loppua kohden varmasti niitä "vaivojakin" vielä tulee enemmän :)

14. marraskuuta 2012

Isänpäivänä

Kulunut viikko on mennyt aikalailla taas reissatessa
 ja kotona ollaankin käyty välillä vain kääntymässä, 
purkamassa edelliset tavarat 
ja pakkaamassa puhtaat taas mukaan.

Viime viikolla kävimme pitkästä aikaa minun mummolassa pohjanmaalla. 
Äitini meni jo päivää aiemmin 
ja me tultiin muskareiden ja neuvolakäyntien jälkeen perässä.
 Mummola on aina ollut niin rakas paikka, 
harmi että matka on niin pitkä,
 joten nykyään aika harvoin sinne pääsee lähdettyä.

Isänpäivää meillä juhlittiin hieman varaslähdöllä.
Lauantaina minun vanhempieni luona 
ja sunnuntaina sitten omalla perheellä.
Iltapäivästä lähdettiin mieheni isän luokse
 sekä illasta vielä hänen mummolaan. 


Nykyisin näitä juhlapyhiä saakin viettää 
usein monena päivänä peräkkäin :) 

Oman lapsen myötä, 
esim. juuri isän-ja äitienpäivä 
onkin saanut aivan toisenlaisen merkityksen
 ja niitä haluaakin viettää 
aivan sen oman perheenkin kesken.


Tällaisina päivinä pysähtyykin usein miettimään, 
että meillä todella on jotain niin kallisarvoista,
 mitä rakastaa enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa.
 Jotain, mitä ilman ei enää osaisi edes kuvitella olevansa. 
Sellaista, minkä vain me saimme aikaan.

Oma lapsi, 
jonka ansiosta me saamme kunnian olla itse äiti ja isä!


Ja seuraavana isänpäivänä 
( tai jo seuraavana äitienpäivänäkin),
 meillä on jo kaksi ihanaa rakasta muistuttumassa, 
mitä varten nämä päivät ovat <3


Sunnuntaiaamu vietettiin tosiaan aika perinteisesti 
ja oman perheen kesken. 

Isin vielä nukkuessa, 
noustiin Emilian kanssa aiemmin laittamaan aamupalaa
 ja isille vietiin tietysti kahvit ja kakku sänkyyn.



Tänäkin vuonna sain vielä itse laulaa onnittelulaulut, 
mutta ehkä enää ensi isänpäivänä
 ei tarvitse itse lauleskella :)

  

Emiliakin sai hieman maistaa herkkuja
 tai oikeastaan neiti oli niin vikkelä,
 että herkut oli suussa,
 ennen kuin kukaan ehti huomatakaan!
No, ehkä tällaisina päivinä,
 pienet maistiaisetkin sallittakoon:)
 

 Toivottavasti muillakin oli mukava isänpäivä!