10. kesäkuuta 2012

9 kk

Tai oikeastaan jo 9 kuukautta ja 2 viikkoa! Viikon enemmän on tämä neiti ollut maailmassa, kuin mitä antoi itseään odottaa äidin massussa! Äitiyslomakin oli ja meni, vaikka silloin kun äitiyslomalle jäi, tuntui että tähän päivään on vielä hurjasti aikaa. Nyt siis hoitovapaillaan ja haluankin olla vielä kotona seuraamassa kaikkia uusia taitoja ja arjessa mukana 100%:sesti. Onhan tuo vielä kuitenkin niin pieni ja töihin varmasti vielä ehtii!
Neuvolaa meillä tässä kuussa ei nyt ollutkaan, joten uusia mittoja ei tällä kertaa ole. Sehän se melkein neuvolakäyntejen kohokohta onkin! :) Vaatekoot Emilialla nyt on 74cm ja 80cm, jotka vähän vielä reiluja. Muutama 68 body ja yökkäri mahtuu edelleen. Ensimmäisessä hammaslarkastuksessa kuitenkin käytiin ja 7 hammastahan sieltä suusta edelleen löytyi.
 Pari viikkoa sitten Emilialla oli jonkinlainen pieni lusikkalakko ja kieltäytyi noin kahden päivän ajan totaalisesti kaikesta ruoasta. Tiukasti suu kiinni, päänpudistuksia ja lopulta hirveä itku, kun yritti lusikkaa edes lähelle. Aiemmin kun kaikki oikeastaan on maistunut todella hyvin. Onneksi sentään maito maistui, kun äiti alkoi jo vähän huolestua. Ja onneksi tuo lakko kesti vain tuon pari päivää ja sitten taisi nälkä voittaa ja sen jälkeen onkin maistunut taas kaikki. Ainoat mitä tuona aikana maidon lisäksi maistui oli sormiruoat ja ilmeisesti neiti halusikin vain ihan itse syödä. Emilia tykkääkin syödä kaikkia sormiruokia ja kurkku taitaa olla ihan lemppari.
Kuluneen kuukauden aikana on tapahtunut myös paljon psyykkisiä muutoksia ja muutama viikko sitten meidän rohkeasta ja itsekseenkin paljon viihtyvästä touhuilijasta on tullut äidin housunlahkeissa roikkuja :) Selvästi nyt kun konttaamalla on päästy tutkimaan itsekseen ympäristöä, iskikin eroahdistus kuin salama kirkkaalta taivaalta. Äitiä ei päästetä kovin kauaksi näköpiiristä ja aina on joku vessan oven takana odottamassa! Aika hellyyttävää olla toiselle niin tärkeä ja mikäs sen ihanampaa, kun toinen konttaa luokse ja nostaa kädet päästäkseen syliin ja puristaa jo pienillä käsillä kaulasta, ettei vaan pääse karkuun <3
Emilia matkii erilaisia ääniä sekä ääntelyssä on paljon erilaisia tavuja. Kissan maukumista ja koiran haukkumista osaa myös matkia ja meidän kissoillekin täytyy joka kerta maukaista, kun näköpiiriin osuu :) Muutenkin kissojen touhuja on mukava seurailla ja perässä kontata, aina ne vaan pääsee vielä karkuun. Nyökkäyksen lisäksi Emilia on oppinut myös pudistamaan päätään. Välillä saakin nauraa vedet silmistä, kun toinen pudistelee päätään, silmät vielä hassusti sirrillään ja samaan aikaan kuuluu topakka kimitys nopeaan tahtiin " jä-jä-jä-jä-jä-jä-jä" ! Mistä lie tuonkin oppinut :)
Piilosleikit on tällä hetkellä hauskoja sekä tavaroiden heittely jostain "korkealta" ( hoitopöydältä, syöttötuolista, sohvalta tai sylistä) alas on mukavaa ja aina täytyy tarkistaa mihin se putosi. Karkuun on hauska kontata, jos joku ottaa kiinni. Nurkan takaa jos yllättää, ratkeaa Emilia nauruun :)
Emilia on oppinut myös heittämään ja potkaisemaan palloa isin tai äidin avustuksella. Vaikka pallo ei läheskään aina lähde ihan oikeaan suuntaan kädestä tai jalan heilautus ei tahdo aina oikein osua, mutta hauskaa ainakin on :)
 Emilia seisookin jo aika hienosti tukea vasten, joka paikkaan yritetään kiivetä, eikä aina muisteta pitää kiinni. Onneksi Emilia taitaa jo hyvin myös alas laskeutumisen ja tukea pitkin esim lelua kurkottaakseen ottaa muutamia askeleita. Myös käsistä kiinni pitäen kävelee jo oikein vauhdikkaastikin.
Iloinen ja reipas. Touhukas pieni vekkuli. Hellyyttävä ja päätäväinen. 
Äidin rakas.

8 kommenttia:

  1. Lusikkalakkoa on meilläkin välillä pidetty! Ensin ajattelin että johtuuko hampaista, mutta ei siellä mitään hampaita näkynyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli ensimmäinen lusikkalakko ja alkoikin aivan yhtäkkiä. Ensin minäkin ajattelin, että lisää hampaita olisi tulossa. Varmaan vaan halusi itse maistella, sillä omasta kädestä sormiruoat kyllä maistui. Niitäkään ei saanut yhtään auttaa, vaikka meneekin ohi suun välillä :) No, onneksi nälkä aina voittaa jossain vaiheessa ja nyt taas ruokakin maistuu :)

      Poista
  2. Todella ihana postaus <3!
    Ihana neiti teillä :)!

    VastaaPoista
  3. Kiitos vierailusta blogissani.
    Mukavablogi sinulle ja kaunis tyttö. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Täytyy tulla kyllä uudemmankin kerran blogivierailulle :)

      Poista
  4. Ihana postaus taas, ja oij että, kun Emilia on suloinen kuvissakin taas!:) Teillä nuo kengät on vielä pysyneet vähän paremmassa kunnossa kuin meillä...:-D Ja Taika taas inhoaa just kurkkua, kaikki muu menee mutta kurkku ei;) Emiliassa on kyllä paljon teijän molempien näköä, ja myös sun äidin näköä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas Saija! :) Kenkiä ollaan välillä vähän putsailtukin, kun tuo valkoinen on niin arka väri, mutta vielä kun ei itse kävele niin suht siistinä on pysyneet :) Kurkku on kyllä Emilian suosikki ja muutenkin tykkää paljon sormiruoista. Ja hauska että näät Emiliassa myös minun äidin näköä :)

      Poista