4. huhtikuuta 2012

Karvaiset kaverukset

Vielä en ole tainnut kunnolla esitellä meidän perheen kisuja, jotka kyllä ovat muutamissa kuvissa kuitenkin vilahtaneetkin.
Meidän perheeseen siis kuuluu kaksi ihanaa karvaista kaverusta
 Viivi
 Ja Eevi
Viivi on 2,5-vuotias norjalainen metsäkissa, hyvin rauhallinen ja seuraileekin usein vain Eevin ja meidän muiden touhuja. Viivi tottelee myös hyvin, eikä koskaan ole tainnut tehdä mitään tuhoja. Kerran kun häntä kieltää, niin ei tarvitse toista kertaa samasta asiasta sanoa, siinä on kyllä aika harvinainen "taito" kissalta! :) Viivi onkin minun lellikki ja aamuisin, kun makuuhuoneen ovi avataan, tulee kehräten nuolemaan naamaa. Välillä, kun Eeviä ei näy näköpiirissä, innostuu Viivikin välillä leikkeihin, mutta luovuttaa leikit pienemmälle, heti kun Eevikin hoksaa mistä on jäämässä paitsi :) Viivi onkin välillä Eeville vähän kuin "äiti" ja usein Viivi muun muassa pesee Eevin turkkia, Eevin vain köllötellessä tyytyväisenä :)
 Kaksi vuotias Eevi taas on meidän pikku riiviö, niin hyvässä kuin pahassakin :) Pienen pieni, utelias, leikkisä ja joka paikassa menossa mukana :) Eevi onkin taas mieheni perään ja välillä sananmukaisesti kulkee miehen perässä joka paikkaan... Muun muassa odottelee usein vessan oven takana, ja syöksyy miehen jalkoihin kun ovi avautuu :) Eevi järjestääkin usein meille pientä viihdykettä ja vilskettä, eikä varmasti jää mistään leikistä paitsi!
  Eevi on myös meidän pikku tuholainen ja keksii välillä pieniä "kepposia" meidän "iloksi". Muun muassa parvekkeen kaiteella on kiva kiipeillä ja karata naapurin parvekkeelle, kaikennäköisistä esteistä huolimatta! Tälläkin hetkellä meidän parvekkeen kaidetta koristaa hieno kanaverkko... Mutta eipä pidätellyt sekään meidän kaiteilla taiteilijaa!

 Kaksi viikkoa ennen Emilian syntymää, meidän Viivi sai myös yhden kissanpennun
Tiukun, joka asustelee nykyään minun vanhempieni luona:)
Emiliaan kissat ovat myös suhtautuneet todella hyvin. Viivi tuskin on ollut moksiskaan uudesta perheen jäsenestä ja Eevi lähinnä lähtee karkuun, jos Emilia sattuu liian lähelle. 
 Lähinnä Eeviä sai aluksi hätistellä pois hoitopöydältä ja vaunukopasta, silloin kun ne kasattiin valmiiksi vauvaa odottamaan. Nykyään kyllä jo tietää, ettei niihin saa mennä, tosin hoitopöydälle on välillä kiva mennä tähyilemään ikkunasta, mutta luikkii kyllä äkkiä karkuun, kun Emilian kanssa pöytää lähestytään! 
Pieni kurkistus ja tassun taakse piiloon: "Tiedän kyllä, etten saisi olla täällä!" 
 Meidän toiset ihanat pikku veijerit <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti