23. helmikuuta 2012

Yksin kotona kaksin

Täällä sitä ollaan kaksistaan Emilian kanssa kotona taas muutama päivä! Mieheni aloitti kuukausi sitten työt toisella paikkakunnalla, joten osa viikosta ollaan tyttöjen kesken. Meiltä mieheni työpaikalle on noin puolentoista tunnin matka, joten välillä hän jää sinne lähemmäksi mieheni isän luokse yöksi. Välillä myös me Emilian kanssa lähdetään mukaan ja välillä jäädään kotiin kaksistaan. Aikamoista ajelemistahan tämä kuukausi on ollut ja viime viikko vietettiinkin kaikki Emilian papan luona. Aika hyvin ollaan saatu sumplittua niin, että ollaan oltu vain pari päivää aina Emilian kanssa kotona.
 
Minulle onkin ollut jonkin verran totuttelemista, kun lähes kaikki asiat on aina tehty yhdessä. Olenkin hyvin perhekeskeinen ihminen ja tykkään ihmisistä ympärilläni ja varsinkin niistä rakkaimmista :) Ikävähän se välillä iskee ja sitä päivää aina odottaa kun ollaan kaikki taas kotona :) Onneksi tämä on väliaikaista, joten tämän kevään kyllä jaksaa sen voimalla, että kesällä päästään sitten tekemään kaikkea mukavaa. Miehellä onkin vielä isyysloma pitämättä ja kesälle onkin kyllä kaikenlaista pientä kivaa puuhaa luvassa, viime kesänä kun ihan viimeisillään raskaana ei kaikkea enää jaksanut niin korvataan ne nyt sitten tänä kesänä :) Mutta tietysti täällä kotona Emilian kanssa toiset käsiparit ei olisi välillä ollenkaan pahitteeksi, vaikka tähän asti päivät kyllä on kuluneetkin aika mukavasti. Ja iso kiitos myös vanhemmilleni, jotka välillä käyvät meitä viihdyttämässä ja auttamassa! :)
Ja aina löytyy tietenkin se positiivinenkin puoli ja saamme viettää laatuaikaa nyt siis ihan tyttöjen kesken :)
Niin niitä päiviä arvostaa enemmän, kun kaikki on yhdessä kotona :)
Ja uskokaa tai älkää, mutta sieltä se vaan kevätkin pikkuhiljaa tulee! Äsken kun laitoin Emiliaa parvekkeelle päiväunille, mittari näytti +5 astetta lämmintä! En meinannut minäkään uskoa :) Ulkoa kuului lintujenkin laulua ja aurinko hieman pilkistää pilvien takaa. Ihanaa!

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä yksinoloihin! Tiedän tunteen, meillä mies ollut 2,5 v. viisi päivää viikosta yli 200 km päässä töissä. Onneksi täälläkin isovanhemmat ovat olleet kovasti apuna. Mä olen kans erittäin perhekeskeinen :)

    Silti meillä tää on kestänyt jo niin kauan ja kun on vain 2 pv viikosta kotona, niin ollaan nyt päätetty muuttaa koko perhe sinne isin työkaupunkiin :) Eli haen sieltä töitä parhaillaan ja asuntomme on myynnissä.

    Hyvin teillä se menee - onneksi voitte lähteä välillä mukaan ja kesällä tosiaan helpottaa sit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi ihanasta kannustuksesta ja mukava kuulla, että on muitakin kohtalontovereita (vaikka mitään mukavaahan itse asiassa ei juuri ole) :) Isovanhemmista on kyllä hurjasti apua ja onneksi pääsemme välillä mukaan, jos siltä tuntuu :) Ja kesäänkään ei onneksi ihan hirmusen kauan ole! :)

      Toivottavasti löydät myös töitä ja saatte asunnon myytyä! varmasti ihan hyvä ratkaisu lähteä sitten koko perhe samalle paikkakunnalle, onhan se pidemmän päälle aika rankkaa sekä isille matkustella ja teille olla sitten kotona "ilman isiä". Toivottavasti pian helpottaa :)

      Poista
  2. Voi kun suloinen tyttö :) Tulin vastavierailulle ja jäin lukijaksi.

    VastaaPoista
  3. Hei
    löysin blogiisi ja päätin jäädä lukijaksi! Ompas suloinen pieni tyttö sinulla.Tervetuloa vierailulle minun blogiini.

    VastaaPoista
  4. Kiitos ja kiva jäit lukijaksi! Täytyykin tulla vastavierailulle:)

    VastaaPoista