19. tammikuuta 2012

Untenmaille satulinnaan kauas käy sun ties...

Isäni nikkaroi joulun pyhien aikaan Emilialle kehdon, jota onkin päästy jo muutamina öinä testaamaan.
Pinnasänky meillä on toisessa huoneessa, mutta siinä Emilia ei ole oikein suostunut vielä nukkumaan päivälläkään. Yöt Emilia onkin nukkunut meidän välissä enkä vielä häntä omaan huoneeseen yöksi haluaisi laittaakaan. Välillä kuitenkin nukahtaminen on ollut hankalaa ja monesti meillä on pieni iltakonsertti ennen nukahtamista. Kunnes viimein sitten nukahtaa tissille.
Kehtoon Emilian onkin nyt nukahtanut jo monena iltana aika hyvin ja siinä on nukkunut ensimmäiseen yösyöttöön asti hieman pidempiä pätkiä kuin meidän välissä. Syönnin jälkeen myös nukahtaa hyvin uudelleen, mutta välillä jää sitten aamuun asti meidän viereen ( välillä äitikin haluaa nukkua toinenkin kullanmuru kainalossa tai siten olen vaan niin unenpöpperössä, etten "jaksa" nostella yösyöttöjen välissä) :)
Kummeilta Emilia sai joululahjaksi tuon Nattoun vaaleanpunaisen lelukaaren sitteriin, mutta nyt sitä onkin käytetty myös kehdossa. Päivälläkin testattiin, josko se uni tulisi kehtoa heiluattaen ja äidin laulaessa unilauluja ja niin se nukkumatti vaan saapui! :)
"Uinu mun lapseni, 
tyttöni pieni. 
Rakkaani,
aarteeni mun."

6 kommenttia:

  1. Ihana kehto! Taitava isä sinulla :)

    VastaaPoista
  2. On tosiaan ihana kehto. Meilläkin vauva nukkuu vieressä ison osan yöstä, vaikka pinnasänky on sängyn vieressä. Oon yöllä niin laiska, että en jaksa nousta enää syötön jälkeen vaan jatkan unia vauva kainalossa. Tärkeintähän on, että kaikki saa nukuttua. Myös äiti :)

    VastaaPoista
  3. Mulla on aina ollu haaveena saada kehto lapselleni ja joskus siitä isälle sanoin ja hetihän se alkoi sitä suunnittelemaan:) Mutta tärkeintähän se tosiaan on että kaikki saa nukuttua ja vauvakin läheisyyttä äidin kainalossa :)

    VastaaPoista
  4. Oi kun ihana kehto, taitava on tekijä .

    VastaaPoista
  5. Riikka ja Johanna: Tervetuloa mukaan! :)

    VastaaPoista