26. tammikuuta 2012

Laatuaikaa

Edellisenä viikonloppuna lähdimme Emilian syntymän jälkeen ensimmäistä kertaa mieheni kanssa ihan kahdestaan ulos syömään. Juhlimme mieheni syntymäpäivää ja vanhempani tulivat meille hoitamaan Emiliaa siksi aikaa.

Vaikka olimmekin vain muutaman tunnin poissa ja tutut ja turvalliset ihmiset hoitamassa, niin äidillä taisi olla isompi "hätä" kuin tyttärellä :)

Tähän asti Emilia on ollut meidän mukana joka paikassa ja ne muutamat kerrat kun jompi kumpi on ollut jossain niin toinen on ollut Emilian kanssa. Emilian syntymä oli niin toivottu ja pitkään odotettu asia, joten vauvan tulo arkeen on tuntunut luontevalta eikä äiti ole raaskinut jättää pientä vielä "hoitoon". Vaikkei niin omaa aikaa kahdestaan olla vielä kaivattukaan, niin hyväähän se pienikin yhteinen laatuaika vain tekee!

 Hienosti oli Emilia pärjännyt mummin ja vaarin kanssa eikä tainnut sen kummemmin kaivata meitä :) Ovella oli vastassa tyytyväinen tyttö mummin sylissä!
Kiitos vielä äitille ja isälle! Onneksi hoitajat ovat lähellä seuraavaakin kertaa varten :)  

(Tein pientä ulkoasun muutostakin blogiin, mitäs tykkäätte?)

3 kommenttia:

  1. Hei!

    Eksyin tänne toisen blogin kautta ja ilolla jään seuraamaan blogia. :)

    Muistan kyllä kuinka vaikeaa oli ensimmäistä kertaa olla pois pienen luota, tuntuu se kyllä välillä vieläkin vaikealta. Mutta niitä irtiottoja arjesta ja kahden keskistä aikaakin tarvitaan. :)

    Muistan, kun oltiin miehen kanssa ensimmäistä kertaa syömässä tytön syntymän jälkeen (tyttö 3kk) niin puhuin koko ajan vain tytöstä. :D

    VastaaPoista
  2. Tutulta kuulostaa :). Mutta tosiaan, hyvää tekee välillä pari tuntia olla kahdestaankin. Mäkään en ole raaskinut Neelua jättää hoitoon vielä paria tuntia enempää, vaikka tutulle ihmiselle jääkin. Pikkuhiljaa (kun äiti on valmis :)!

    Suloinen Emilia!

    VastaaPoista
  3. ~M~: Tervetuloa mukaan! :) Kyllä oli minullakin tekemistä, että keskusteltaisiin muustakin kun Emiliasta ja että osasi vain olla eikä ajatella että olisi kiire kotiin heti takaisin. Ja voin sanoa, että teki niin mieli soittaa koko ajan, että miten kotona on pärjätty vaikka tiesinkin että varmasti hyvin:) Meilläkin kahdestaan lähteminen jonnekin on aina vaan siirtynyt ja nyt ajateltiin, että nyt on lähdettävä! Ja hyvää se tosiaan kyllä tekee olla pieni hetki kahdestaankin.

    Marika: Aivan, sitten kun äiti on valmis! Vaikka tytär ehkä olisi jo aiemminkin :)

    VastaaPoista